Puutarhatöitä. Minä?

Enpä aamulla arvannut, millaiseksi tämä päivä muodostuisi.

Anoppi kutsui meidät töihin tänään. Siippani pesi anoppilan pitkän aidan painepesurilla, jotta se voidaan pikapuoliin maalata uudestaan. Anoppini naureskeli, että isämiestä olisi tuskin saatu aidanpesuhommiin, jos homma olisi pitänyt hoitaa juuriharjalla. Mutta kun apuvälineenä oli uutuuttaan hohtava painepesuri, homma eteni vauhdikkaasti ja tehokkaasti.

Kun isämies ähräsi aidan kimpussa, me rehkimme anopin kanssa nurmikolla. Revimme irti satoja, ellei tuhansia ratamoita. Ne mokomat ovat valloittaneet anoppini nurmikosta puolet. Aikamoinen homma ja ei-vieläkään-kunnossa-oleva-välilevynpullistumani kiittää. Sinänsä oli kiva tehdä ulkona töitä, aurinko paistoi, kevyt kesätuuli piti ötökät loitolla ja tyttönenkin viihtyi. Hänen mielestään hauskin homma oli heitellä maasta revittyjä ratamoita pitkin pihaa.

Minä en ole koskaan pitänyt kukkien tai kasvimaan hoidosta. Mökillä sitä joutui joskus tekemään, ja siellä kimpussa oli aina miljoona verenhimoista ystävää. Sitten kerran, kun isoäiti oli laittanut minut kitkemishommiin, vahingossa (vannon, oli vahinko!), kitkinkin kukantaimet ja kasvimaalle jäi vain rikkaruohot kasvamaan. Tämän jälkeen kasvimaa-komento kuului muille serkuksille. Minä sain hoitaa tuosta lähin nurmikonleikkuun tai polttopuiden pilkkomisen. Kai isoäiti ajatteli, että niissä en saisi ainakaan pahaa jälkeä aikaiseksi...

Mietimme taannoin, että josko vaihtaisimme anopin kanssa asuntoja päikseen. Me asumme nyt 64-neliöisessä kolmiossa, hän yksin 90-neliöisessä paritalon puolikkaassa. Ihan hyvä ajatus, mutta...

- hän ei ikinä mahtuisi tavaroinensa tänne, joka tarkoittaisi sitä, että hän jättäisi osan tavaroistaan meidän iloksemme paritaloon. Ei. Ei. Ei.
- minä en todellakaan ole puutarhaihmisiä ja siellä olisi iso piha hoidettavana. Ei.
- työmatkan pituus. Minulla vähintään tuplat, miehelle jo nyt kolmeen varttiin puoli tuntia lisää. Ei.
- paritalon toisen puolikkaan omistaja on myymässä omaansa. Vähän pelottaa, millainen tyyppi sen ostaa. Nykyisen naapurin kanssa kaikesta on voinut sopia ja välit ovat olleet hyvät. Entä, jos puolikkaan ostaa joku sellainen, jonka kanssa saa tapella kaikesta? Ei.
- Ehkä suurimpana Ei:nä on Ainolle saatu hyvä hoitopaikka läheltä nykyistä kotia. Itse muistan, kuinka itketyttävää oli vaihtaa hoitopaikkaa (tosin isompana, mutta kuitenkin), ja sitä en välttämättä lapsellemme haluaisi.

Onhan omassa talossa asumisessa positiivisetkin puolensa, mutta tuo pitkä ei-lista on pitänyt meidät nykyisessä kodissamme. Onhan tässä kolmen hengen perheelle riittävästi tilaa, tämä on pari vuotta sitten remontoitu juuri meidän unelmakodiksemme ja aluekin on aivan ihana.

Täytyy tämän sekavan sepustuksen päätteeksi hehkuttaa anoppini taikomaa herkkulounasta. Grillissä savustettua lohta, uusia perunoita, yrttipatonkia ja fetasalaattia. Kaiken kruunasi omenapiirakka vaniljarahkalla. Kyllä kelpasi tuolla ruokapalkalla vähän selkääkin kipeyttää.